Asunnon myyntiä suunnitteleva pyytää usein eri kiinteistönvälittäjiltä ilmaisen hinta-arvion asunnostaan. Ilmainen hinta-arvio saattaa loppujen lopuksi tulla asunnon myyjälle kalliiksi.
Kiinteistönvälittäjän palkka muodostuu tavallisesti kiinteistä peruspalkasta ja sen päälle tulevasta myyntiprovisiosta. Joillakin kiinteistönvälittäjällä peruspalkkaa ei ole lainkaan — silloin koko palkka muodostuu pelkästään osuutena välitysliikkeen saamasta välityspalkkiosta.
Kiinteistönvälittäjän kannalta asunnon hinta-arvion tekeminen on oikeastaan myyntitilaisuus: välittäjän on hinta-arvion antamisen yhteydessä vakuutettava asunnon omistaja siitä, että hän kykenee myymään asunnon arvioimaansa hintaan.
Tämä ei kuitenkaan riitä välityssopimuksen solmimiseksi. Kiinteistönvälittäjän on lisäksi annattava riittävän korkea hinta-arvio, koska asunnon omistaja haluaa saada asunnon myytyä mahdollisimman kalliilla.
Tilanne muistuttaa peliteoriasta tuttua ”voittajan kirousta”. Korkeimman hinta-arvion antava kiinteistönvälittäjä on todennäköisesti arvioinut asunnon mahdollisimman myyntihinnan karkeimmin pieleen. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että hän todellisuudessa pystyy myymään asunnon hinta-arvion mukaiseen hintaan.
Kaiken lisäksi kiinteistönvälittäjän kannustimet eivät ole asunnon omistajan kannalta optimaalisia: kiinteistönvälittäjän kannattaa suositella välityssopimuksen solmineelle asunnon omistajalle asunnon myyntiä selvästi hinta-arviota alhaisempaan hintaan. Tämä johtuu siitä, että vain kauppojen syntyessä välittäjä saa palkkionsa.
Kiinteistönvälittäjät taas väittävät, että nimenomaan prosentuaalinen välityspalkkio luo välittäjälle myyjän kannalta optimaalisen kannustimen. Näin ei todellisuudessa ole, sillä välittäjän ei yleensä kannata ponnistella parhaan mahdollisen hinnan saamiseksi. Hänen kannattaa pikemminkin myydä asunto mahdollisimman nopeasti ja yrittää koukuttaa uusi asunnon omistaja allekirjoittamaan välityssopimus.